Jotain sydäntä riipaisevaa

Parin vuoden ajan olen säännöllisesti kirjastossa käydessäni katsonut olisiko John Boyne:n kirja - Poika raidallisessa pyjamassa - lainattavissa mutta aina se on ollut menossa. Lopulta viime viikolla tärppäsi! Tosin ei kirjan muodossa vaan dvd:n. Hetkeäkään en epäröinyt vaan tempasin leffan mukaan ja se kannatti!

Elokuva sijoittuu toisen maailmansodanaikaan ja kertoo Bruno-pojasta, jonka elämä muuttuu totaalisesti kun perhe joutuu muuttamaan isän työn vuoksi. Brunolla ei ole lupaa mennä oman uuden/tylsän pihan ulkopuolelle mutta salaa hän livahtaa tutkimusmatkoilleen ja tutustuu näin naapurissa olevan "maatilan" poikaan.

Visuaalisesti leffa on oikein hyvä, mikä ei yllätä sillä taustalta löytyy sekä Disney että BBC. Varsinkin alussa oleva juhlakohtaus saa tämänkin (jo hieman horteisen) vaatetusmuotoilijan eloon. Myös äänimaailma toimii, varsinkin loppukohtauksessa. Juoni kulkee jouhevasti eikä kelloa tarvitse vilkuilla, mikä on hieman jopa yllättävää nykyisten ylipitkien venytyselokuvien aikakautena. Leffan päähenkilöt avaavat silmät suoraan lasten viattomaan maailmaan ja pistävät miettimään mikä on saanut aikuiset toimimaan näin idioottimaisesti.

Tätä leffaa suosittelin niille jotka ovat valmiita kokemaan jotain sydäntä riipaisevaa.

ELÄMÄ ON

Noh, nythän kävi siis niin että... äh! Nyt en kyllä ala selittelemään mitään soperruksia siitä miksi en ole näyttänyt mitään elonmerkkejä blogissani. En sano muuta kuin et elämä on! Näiden viiden niin hiljaisen kuukauden sisään mahtuu mm... hmm, pitää ihan muistella... no ainakin työn tekoa siellä sun täällä, mökkeilyä, pieniä ihania häitä (siis oikeita häitä ei mitään pissis kännäilyä!!!), lomailua ala Tallinna, kirpputori kierroksia sekä löytöjä, askartelua paskartelua, sisustussuunnittelua sekä niiden pieni muotoisia toteutuksia, haaveilua, pikkuisen itkua ja tajuttoman  paljon naurua! Plus! kirsikaksi kakun päälle tähän aikapoimuun mahtuu myös yksi henkilökohtainen kihlautuminen maailman mahtavimman miehekkään kanssa (eikä tarvinnut edes paljoa painostaa/vihjailla, about 2 vuotta vaan :)

Ai niin ja uusimpana tapahtumana (siis 1,5kk sitten aloitettu) on vakityöpaikka. Ei omalta alalta vaan täysin puskasta tempaistu  mutta siitä myöhemmin lisää. Myöhemmin saatan myös kertoa ja jopa kuvittaa muitakin näiden viimeisen viiden kuukauden tapahtumia mutta nyt työt kutsuu joten moi.

Talviturkki on heitetty!

Nyt se on virallisesti suoritettu, siis talviturkin järveen heitto. Olemme Mr. R kanssa viettäneet todellista lokoiluvapaapäivää mökillä. Päivä aloitetiin lukemalla ja jatkettiin nukahtelulla auringossa. Iltapäivällä äimisteltiin hieman kasvimaalle kertynyttä ryhmäkokousta ala jonkun perhosryhmän.

Ja helteisen päivän päätteeksi läksimme lähirannalle pulikoimaan.

Vesi tuntui varpaalla kokeiltuna ihan uskomattoman lämpimältä mutta kun ahteri solahti syvemmälle pinnan alta paljastui vielä suhteellisen kylmä meininki, mikä aiheitti satunnaisia kiljahduksia...terveisiä vaan sinne vastarannalle...se olin vain minä joka osui kylmään virtauskohtaan...

Nyt grilli on isketty tulille ja tuoksut alkavat vetää puoleensa, se on siis mo!

Yhtä Juhlaa!

Viikko on taas vierähtänyt viime postauksesta ja kulunut aika on kulutettu isoon ääneen ihmettelyyn, leipomiseen, mökille muuttamiseen ja ennen kaikkea juhlimiseen. Aihetta juhlaan antoi koulusta valmistuminen! eli nyt on sit muotoilijan paperit taskussa... Uskomatonta mutta totta! Tätä ihmettä juhlistettiin perheen kesken läpi koko viimeviikon, kukin toki tavallaan. Ruusu Rupsukkamme sai yhden jos toisenkin herkku"sikarin"...



"Sikarin" kanssa fiilistellaan pitkään ennen kuin se "poltetaan" pois. 


Kisulit vuorostaan saivat juhlan kunniaksi pistää kaulapannat kaulaansa ja lähteä kesän viettoon mökille, jonne koko pesue siirtyy aina kesän koittaessa. Sabah on jo maukunut mökille pääsyä viimeiset kaksi kuukautta ja voi sitä vapaudessa kirmailua kun sinne lopulta päästiin.


Sabsukka pöpelikössä.

Pikku Kispo lemppari paikallaan eli kaivonkannella.

 Valmistujaisjuhlien kunniaksi tosin piti siivota koko mökki kirjaimellisesti lattiasta kattoon ja siihen meni mukavasti (or not) kaksi ensimmäistä ns. vapaapäivää. Mutta olipa sen jälkeen kiva nähdä sukulaisia, ottaavastaan kukkia ja lahjoja ja syödä herkkuja. Omatekoinen kermakakku kera tuoreiden mustikoiden ja mansikoiden maistui mielettömän hyvältä. Mr. R teki yllärinä elämänsä ensimmäiset riisipiirakat ja nekös vasta hyviä olivatkin! Harmittaa ettei tullut otettua kuvia niistä, sillä olisi moni karjalan mummo ihmetyksestä viheltänyt myös niiden täydelliselle ulkonäölle. Kuvien otosta puheen ollen sain lahjaksi kauan kaipaamani kameran. Nyt loppuvat tähän paikkaan sumeat ja epätarkat kännykällä otetut kuvat tässä blogista (...kuvien muunlaiseen laatuun tuskin tulee muutosta, kuvaajan heikon laadun takia...).

Juhlan jälkeen oli kuitenkin palattava arkeen ja jatkettava töitä, eli tämä viikko on tullut sitten painettua niska vinossa hommia. Mutta ehkä tässä vielä ennättäisi jotain hauskaakin kehittää ennen viikon vaihtumista...saapa nähdä...

Aika lentää!

Aika liitää kuin siivillä ja tuntuu että vasta eilen kirjoitin ekan blogi-tekstin mutta nyt huomasin että siitä on JO VIIKKO!! Minne se aika oikein liitää! Olin varma koulun loputtua, että minulla olisi aikaa kirjoitella tänne vaikka joka päivä mutta eipä ole vaan onnistunut... Mutta asiasta kuudenteen...kevyttä aasin siltaa pitkin, eli siivistä puhuessani, pääsenkin blogini uuden nimipalkin äärelle. Eli ähelsin "näppärästi" Freehandilla lauantaina uuden nimikyltin sivuille ja sen inspiraation lähteenä oli viime viikolla tapaamani, melkoisen itsevarma ja jopa hieman leuhka kaveri, johon tutustuin meidän parkkipaikalla aamulla töihin lähteissäni. Olin juuri puskeutunut ratin taakse kun kaveri päräytti auton ikkunanpyyhkijälle istumaan.
Aikamme siinä toisiamme tuijoteltua (about puoli minuuttia) kaveri avasi pelin kysymällä: Minnes matka?
Minä: Töihin tässä pitäis
Kaveri: Ai tällä? (katseli autoani arvostelevasti ja potkiskeli pyyhkijää)
Minä: No kyllä tällä ihan hyvin pääsee vielä (Fiat Punto vm.-98, kiihtyvyys nollasta sataan noin minuutti...alamäessä nopeamminkin jos ei ole vastatuulta)
Kaveri: Ynf...enpä tiiä...Sulla kannattais olla tällaiset (levittää toisen siipensä ja pöyhii sitä)
Minä: Joo, on varmana tosi hyvät mut mun pitäis lähtee sinne töihin kun oon kohta myöhässä...
Kaveri: Jaa (ei tee elettäkään lähteäkseen)
Minä: No oot aika sitkee jamppa...Mä otan susta kuvan jos passaa (kaivan kännykän ja räpsäytän kuvan)
Kaveri: Heiiii! Mikäs paparatsi luulet olevas (lentää närkästyneenä pois)

Käynnistän auton ja lähden ajamaan, samalla huomaan tyypin kirmaavan auton alle! Isken jarrut pohjaan koska epäilen ajaneeni sen yli (kämmiämmä kun olen). Paniikissa yritän paikallistaa uutta tuttavuutta, onko se jossain maassa muussaantuneena! Onnekseni huomaan tyypin olevan jo potkiskelemassa naapurin autonkattoa ja myhäilevän omalle nokkelalle harhautukselleen...

Todistusaineistoa tapahtuneesta

Tämä kohtaaminen riemastutti minua koko kuluneen viikon ajan ja olen katsellut parkkikselle mennessäni näkyisikö tätä vinkeää tyyppiä, mutta tiemme eivät ole kohdanneet uudestaan. Blogin otsikkoon duunasin siipeä esittelevän kaverin ihan vaan tapaamisen kunniaksi. Blogin tervetuloa vilkutteleva lintu on kylläkin pöllö, sen takia, että myös pöllöt ovat aika pirskatin vinkeitä tyyppejä. Laitan kuvan sivuille heti jos törmään mukavaan pöllöön :)

Tää nyt oli tälläinen loppuillan vapaapudotusjuttu... Huomenna uudet kujeet ja kuulumiset.

Ykkönen silmään ja ei kun menoks!

Hep! Nyt on hyvä hetki päräyttää oma blogare käyntiin. Ei oo ulkoasua mietitty eikä kuvia valittu ja kirjoitustaitokin on pilkun verran ohi oikeaoppineisuudesta mutta ehtiihän noita hienosäätöjä ja pilkkuja viilata... Nyt kun on elämä! Eli neljän vuoden yhtäjaksoinen uurastus koulussa alkaa olla ohi ja voi aloittaa omat pikku askartelut paskartelut ja mikäs sen parempi paikka niiden tallentamiselle olisi kuin oma blogi. Saattaapa tänne pärähtää paskartelujen lisäksi myös muita elämän mukanaan tuomia hönötyksiä ja muuta mukavaa sälää!

Tällä hetkellä oloa ja menoa kuvaa/rytmittää parhaiten seuraava biisi. Ei oo ehkä uusinta uutta mutta se on vaan niin naulan kantaan JUST NYT.  oh yea , it's a sunny day, I feel okay... finally!!!!!

LCMDF - Future Me

Näiden videokin on kyllä super!